Oudot ruotsalaiset

 Hei taas! Viikot tuntuu kuluvan niin nopeesti, nyt on yhteensä tullu oltua täällä jo pikkusen yli kaks kuukautta. Arkipäivät menee nopeesti, kun on töitä, ja viikonloput myös, kun on aina paljon kaikkee kivaa tekemistä. Viime sunnuntaina piti siis olla surffikurssi Varbergissä, täältä n. tunnin ajomatka etelään. Kurssi oli Göteborgin suomalaisten nuorten sponssaama, joten lähes kaikki osallistujat oli muita suomalaisia. Tuulta kyllä oli, mutta harmi vaan, että tuuli merelle päin. Eli ihan väärään suuntaan. Surffailu vaihtu sitten suppailuks, eli aaltojen sijaan eteenpäin päästiin melomalla. Mukavaa sekin oli, ja myös rankkaa ainakin vastatuuleen mentäessä. Huomas kyllä seuraavana päivänä, että oli jotain tullu tehtyä. Ei ollu kovin lämmin päivä, mutta onneks märkäpuku lämmitti niin, ettei tarvinnu ihan jäätyä. Ja illalla sauna lämmitti loput. Kuvia ei ite tullu otettua, mutta onneks Göteborgin suomalaisten nuorten Dani niitä räpsi, joten sain muutaman varastettua.

Varbergin Apelviken: kesällä varmasti älyttömän hieno hiekkaranta

Suomalaiset Suppailijat

Neuvoja kuuntelemassa

Ammattimaisen näköstä porukkaa

 Lisäksi viime viikolla tuli nähtyä taas toisia aupaireja ja käytyä taivaallisessa karkkikaupassa. En oo ikinä nähny niin suuria irtokarkkihyllyjä ja niin montaa eri karkkilaatua samassa paikassa. Ehdoton käyntikohde, jos joku tänne tulee kyläilemään! Periaatteella "yks kaikkee" sai kyllä pussin täyteen.

Saksasta, Suomesta, Ranskasta, taas Suomesta ja Tsekistä

Namnam...

 Vaikka mä ainakin pidin Suomea ja Ruotsia tosi samanlaisina maina, oon kyllä huomannu ainakin joitakin eroja. Pieniä sellasia, mutta eroja kuitenkin. Ensimmäisiä asioita, jotka järkytti, oli etanoiden koko täällä. :D Sateen jälkeen joka paikka täyttyy suurista etanoista. Kuva vähän havainnollistaa kokoa, mutta totakin paksumpia ja pidempiä löytyy. Lisäksi niitä näkee ruskeina ja jopa valkosina, yks oli jopa vähän leopardikuvioinen.

Seuraava asia on leivän pakastaminen. Täällä lähes kaikki leivät laitetaan suoraan kauppakassista pakkaseen. Sieltä niitä sitten otetaan tarpeen mukaan ja laitetaan paahtimen kautta lautaselle. Ainoo poikkeus on ainakin täällä meiän perheessä tälläset tuoreet leivät, jotka on paistettu kaupan paistopisteessä. Ne syödään ihan tuoreina. Näin btw, ruisleipä täällä ei oo niin hyvää, se on liian makeeta. Täällä on kyllä Fazerin ruisleipää, mutta se on aina jotenkin vähän kuivaa, vaikka maistuukin suomalaiselta ruisleivältä. Silti vähän kaipaan kunnon ruisleipää. Lisäksi monesti kana ostetaan raakapakasteena, ja kala ja liha laitetaan suoraan pakkaseen ostamisen jälkeen. Näin ainakin tässä perheessä.
Ruokaa ei täällä ikinä tarjota niin, että se jätetään hellalle. Suomalaisen Lauran poikaystävä oli ihan järkyttyny siitä, että Suomessa niin tehdään. Täällä se täytyy kattaa pöytään.

Ihmiset täällä on ainakin hieman avoimempia kuin Suomessa, joku saattaa hyvinkin alkaa juttelemaan bussissa tai ratikassa tai missä vaan. Ja eikä edes haittaa, etten puhu niin hyvää ruotsia. Monesti on tullu olo, että osaanko muka niin hyvin puhua ruotsia, ettei kukaan sano mitään siitä tai vaihda englantiin. Todellisuudessa ne kyllä huomaa heti, etten oo ruotsalainen, mutta kai se koetaan jotenkin imartelevaksi, että joku ulkomaalainen osaa edes vähän ruotsia.

Lisäksi huomaa, että täällä on niin paljon yleisempää, että mies pitää isyyslomaa. Meidänkin perheessä äiti tekee täyspäiväsesti töitä, ja isä on kotona vauvan kanssa ja tekee lyhyitä päiviä töissä. Lisäksi naapurissa on monia sellasia isiä, jotka on isyyslomalla.

Enempää asioita ei ainakaan nyt tule mieleen. Muut aupairit on kyllä ihmetelly, kun kaupassa on miljoonaa erilaista maitoo, voissa on suolaa ja alkoholia saa vaan Systembolagetista (niin kun Alko).

Paljon suomea ja ruotsia, vähän englantia

Tuntuu, että viikon sisään on tullut puhuttua hirmupaljon ja eri kielillä. Viime viikonloppuna järjestin pienen aupair-tapaamisen. Oltiin piknikillä Skansen Kronassa, josta kerroinkin jo viime postauksessa. Tais olla tän vuoden vika piknik, sillä illalla oli jo melko viilee. Meitä oli siellä Itävallasta, Ranskasta, Tsekistä ja Chilestä. Aika kansainvälistä siis, ja enkun puhuminenki parantuu yllättävän nopeesti koko ajan. Oli tosi hauskaa olla kerrankin vähän isommalla porukalla liikenteessä.

Torstaina olin iltatöissä puol viidestä eteenpäin, joten ehdin aamupäivällä tavata ranskalaista Marionia. Käytiin kahvilassa ja sen jälkeen suunnattiin extemporena Göteborgin luonnonhistorialliseen museoon. Pitää sitä vähän jotain sivistyksellistäkin tehdä joskus, mutta oli kyllä tosi kivaa.

Valaan luita

Perjantaina mentiin suomalaisten Sallan ja Lauran kanssa Göteborgin suomalaiset nuoret -yhdistyksen kattobileisiin, jossa lähes kaikki oli muita suomalaisia. Oli opiskelijoita, vaihtareita ja työssäkäyviä. Oli vaan niin mukavaa puhua pelkkää suomea lähes koko ilta ja tutustuu muihin suomalaisiin täällä. Löysinkin sieltä mua vuotta vanhemman Heidin, joka opiskelee täällä Göteborgin yliopistolla. Heidin kanssa siis lähettiin vähän juhlimaan Göteborgin yöelämään, kun muut lähti kotiin nukkumaan. 

Lauantaina illalla oli vuorossa tän meidän kadun yhteiset rapujuhlat, jotka pidettiin tossa naapurissa. Periaate oli se, että kaikki vei omat ruuat ja juomat. Perheen isä ei tykkää ravuista, joten meillä oli vaan katkarapuja. Oli nekin tosi hyviä, mutta ois ollu kiva saada ihan oikeita rapuja. Lisäks oli salaattia, piirakkaa ja leipää. Kaikkein ruotsalaisin juttu oli näitten juomalaulujen laulaminen, onneks ei ollu tarjolla snapseja. Koko ilta tuli puhuttua paljon ruotsia. Ymmärrän siis nyt jo näitten ruotsia tosi hyvin, kun vaan keskittyn kunnolla, mutta loppuillasta en edellisillasta johtuvan väsymyksen takia jaksanu oikeen enää keskittyy kuuntelemaan keskusteluja. 

Tänään kävin Sallan kanssa puistokirppiksellä ja sen jälkeen ihanassa kahvilassa syömässä Linnegatanilla. Hassuinta siellä oli se, että viikonloppusin aamiaisbuffetti on auki koko päivän. Meille ei kuitenkaan maistunu enää aamupala yhden jälkeen, mutta joskus täytyy kyllä mennä sitä kokeilemaan. Täällä on tosi paljon ihania persoonallisia kahviloita. Harmi vaan, ettei niissä käyminen oo niin kauheen halpaa.

Loppuillan aion ihan vaan reuntoutua, lämmittää saunan ja kattoo Netflixii, ehkä käydä pienellä kävelyllä. Oon ollu periaattessa koko tän ajan täällä jonkinasteisessa nuhassa, ja nyt tuntuu, että on taas iskemässä uusi flunssa. Miks mulla pitää olla niin huono vastustuskysy? :(

Oli pakko lisätä tää hassu kuva Alexista. Näytti yks päivä niin mietteliäältä :D