Jouluksi kotiin! ♥

Hengissä ollaan, vaikka musta ei ookkaan mitään kuulunu pitkään pitkään aikaan. Lähiaikoina kaikki vapaa-aika on kulunut pääasiassa neulomiseen ja Netflixiin. Mulla on ollu täällä oma joululahjapaja käynnissä. Jopa niin tehokas, ettei mulla matkalaukkuun mahu enää yhtään mitään mitä tarviin, sillä joululahjat on vallannu kaiken tilan. Täytyy toivoo, että kotona on tarpeeks vaatteita sun muita, että selviän.

Joulu on jo ens viikolla ja ensi lauantaina pääsen lentää kotiin! Tänä vuonna oon oottanu joulua erityisen paljon, koska oon täällä asumisen aikana tajunnu läheisten tärkeyden jotenkin tosi vahvasti. Ja jouluna parasta onkin just se, että saa olla perheen kanssa yhessä. (Ja pelata lautapelejä yömyöhään ja syödä suklaaähkyt)

Joululoma mulla on melkein neljä viikkoa, koska mun aupair-perhe lähtee kolmen viikon lomalle joulun jälkeen, joten mitäpä ne mulla tekis. Sopii hyvin mulle! Oon niin onnellinen, ettei tarvii stressata siitä ehtiikö nähdä kaikkia ja tehdä kaikkea. Ehtii oikeesti vaan olemaan.

Eilen olin nostattamassa joulumieltä entisestään, kun ranskalaisen aupairin Marionin kanssa oltiin Lisebergissä ihastelemassa kaikkia joulujuttuja. Kaikkialla oli jouluvaloja ja kaikkia muita joulujuttuja. Nähtiin joulupukki, juotiin kuumaa kaakaota, käveltiin joulumarkkinoilla ja lähetettiin omat toivomuslistat pukille. Tykkään joulusta.

Ice Show Lisebergissä

Meiän toivomuslistat

Loman jälkeen ei enää kauaa aika ookkaan jäljellä. Luultavasti 2-3 kuukautta riippuen siitä millon lähden. Toisaalta tuntuu, ettei vielä haluis lähteä, mutta toisaalta oon jo niin valmis tekemään uusia juttuja. Aupairina olo ei kuitenkaan mikään unelma-ammatti oo. Tuntuu vaan haikeelta, kun kaikki nää ihmiset jää tänne kun lähden, eikä pysty näkemään enää samalla tavalla. (Paitsi paria suomalaistyttöö, jotka asuu Suomessakin aika lähellä) Näitten ihmisten takia täällä on hyvä olla.

Ainiin nääkin ihanat oli täällä mun luona käymässä!!

En oo varma miten tää videon laitto tänne onnistuu, mutta tämmönen jo puolivuotias aurinkoinen pikkupoika mulla täällä on hoidettavana,

P.S. 6 vuotta tuli täyteen tänään Villen kanssa. Ihan hullua ajatella kuinka kauan siitä jo on, kun alettiin seurustelee. Tää puoli vuotta on ollu tosi erilaista ja aika ajoin haastavaa aikaa. Tiesin kuitenkin jo ennen tänne lähtöä, ettei tää mitään ylitsepääsemätöntä ole. Ja edelleen oon samaa mieltä. Vähän haikeetahan se on viettää vuosipäivää erillään.

Takaisin arkeen

Kas kummaa, taas vierähti monta viikkoa viimeisestä blogipäivityksestä. Hups... Jotenkin se aloittaminen on aina vaikeeta, vaikka kerrottavaa kyllä riittäis. Ja kun pääsee vauhtiin, ei malttais lopettaa. Kai se on näin aika monissa muissakin asioissa.

Viikko sitten olin siis vielä Suomessa vierailemassa. Pääsyy vierailulle oli Haloo Helsingin keikka, mutta oli just sopiva hetki muutenkin käydä kaikkia moikkaamassa sillä saapumisesta oli kulunut kaks kuukautta ja nyt jouluun on enää kaksi kuukautta, ja silloin taas pääsee kotiin. Noi viisi päivää Suomessa oli melko kiireisiä, sillä oli niin monia ketä halusin nähdä: oma perhe, Ville, Villen perhe, serkkutytöt, mummu ja vaari ja kaverit. Ekstrana tuli nähtyä vilaukselta myös tätiä siellä keikalla ja kummitytön veljen synttäreillä Tampereella tuli nähtyä vielä lisää tärkeitä ihmisiä. Tosi kiva oli nähdä kaikkia, mutta olin kyllä melko poikki ton reissun jälkeen.

Äitin ja Janen kaa lenkillä

Haloo Helsinki oli vaan niin hyvä!

Oltiin ihan eturivissä

Voin sanoa, että takastulo tänne tuntu vähän ankeelta. Ei nyt sinänsä ollu koti-ikävä, mut jotenki ei vaan huvittanut mikään täällä. Oloa ja mielialaa ei ehkä helpottanut, että tulin yllätysyllätys heti kipeeks tänne päästyäni. Sain onneks yhden päivän vapaaksi, että sain sairastella rauhassa.

Loppuviikosta pakotin itteni liikkeelle, koska Netflix ja neulominen sai riittää. Olin perjantai-illan ja -yön saksalaisen Noran luona, koska niillä oli talo tyhjänä. Maistoin ensimmäistä kertaa kurpitsaa, kun tehtiin kurpitsapastaa, katottiin leffaa ja saunottiin pienimmässä saunassa, missä oon koskaan ollu. Jännintä tässä yökyläilyssä oli se, että Noran perhe asuu saarella, jonne ei pääse autolla. Joten auto jouduttiin jättää jonkun matkan päähän ja kävellä pientä puista siltaa pitkin saareen. Saarella asuminen on kyllä varmasti tosi kaunista, mutta ei ehkä niin käytännöllistä.

Lauantaina sitten oli viimeinen kielikurssikerta. Vaikka se olikin tosi kiva ja hyödyllinen, joka lauantaiaamuna yhdeksältä herääminen oli mulle liian rankkaa. :D Oon arkipäivinäkin tottunut nukkuu yleensä yhdeksään tai kymmeneen. Iltapäivällä mentiin sitten tooooosi isolla aupair-porukalla pelaa lasersotaa. Meitä tais olla 14 siellä, paitsi seassa taisi olla pari kaveria ja yhden aupairin sisko. Mutta lasersota oli kyllä tosi hauskaa mutta hikistä puuhaa.

Nyt on taas päässyt tähän arkeen takasin, eikä se tunnu enää niin ankeelta. Jotenkin takaraivossa on kokoajan sellanen olo, että täytyis hirveesti tehdä ja kokee kaikkee, että ehtii tehdä kaiken täällä ollessa. Mutta mä en ainakaan oo kaikkein menevin ihminen, vaan on kiva välillä olla vaikka koko viikonloppu vaan yksin kotona. Samaan aikaan en kuitenkaan haluis "tuhlata" viikonloppuja vaan olemiseen, koska ne on oikeestaan ainoot päivät jolloin kunnolla ehtii jotain tehdä.

Karhunvatukoita, hasselpähkinöitä ja viinirypäleitä

Taas on kulut pari viikkoa viime postauksesta. Aika tuntuu tavallaan menevän tosi nopeesti ja välillä tuntuu, että kohtahan tää jo loppuu. Mutta onneks on vielä monta kuukautta Ruotsielämää jäljellä! Sanoisin, että yllättävän kivuttomasti on kaikki täällä mennyt. Ensimmäinen kuukausi oli vähän vaikeeta, kun tuntu ettei täältä voi niin lyhyessä ajassa saada hyviä kavereita, eikä kukaan ehkä tuntunut kauheen läheiseltä ja mun tyyppiseltä ihmiseltä. Mutta kyllä sitä vaan erilaisistakin ihmisistä tulee kavereita, kun niiden kanssa viettää aikaa.

 Kun elokuussa tänne tulin toista kertaa, kaikki oli jotenkin helpompaa, koska täällä oli asioita ja ihmisiä, jota kaipasin. Meille on jo muodostumassa oma kaveriporukka ja se on tosi kivaa, koska aina saa seuraa, jos haluaa. Kavereiden tapaaminenkaan ei oo enää niin kiusallista ja jäykkää, mitä se aluksi ihan uusien ihmisten kanssa oli. Nyt pystyy olla paremmin oma itsensä niitten seurassa.

Viime viikonloppuna tapasin taas monia uusia ja kivoja aupaireja, ja ootan uudelleen tapaamista innolla. Multa oli moni uusi tyttö kysynyt, että voitaisko nähdä ja ajattelinkin sen olevan helpompaa, jos nähään kaikki kerralla jolloin ne tapaa myös toisensa. Sitten myös mun vanhat aupairkaverit halus liittyä seuraan ja tutustua uusiin ihmisiin, joten loppujen lopuks meitä oli 9 tytön porukka. Käytiin syömässä ja sitten istuskeltiin vakkaripubissa. Valitettavasti mulle iski edellisenä päivänä taas flunssa, joten lähdin sieltä aika aikasin kotiin nukkumaan.

Kivoja tyttöjä

Sunnuntaina Katerina tuli mun luo yökylään, koska hän oli lähdössä maanantaiaamuna kotiin Tsekkeihin. Katerina asuu Falköpingissä, josta on siis tunnin junamatka Göteborgiin, ja vielä pidempi lentokentälle. Oli siis helpompi, että hän oli täällä yötä ja lähti tästä sitten maanantaiaamuna lentokentälle. Pidettiin siis sunnuntaina sauna- ja leffailta. Oli kyllä tosi kiva saada saunaseuraa, koska yksin siellä ei viihdy ihan niin kauaa. Katerinakin tykkäs saunasta ja siitä puhtaasta olosta sen jälkeen.

Maanantaina oli hassu päivä. Oikasin metsäpolun kautta, kun lähdin hakee Amandaa koulusta ja huomasin, että siellähän kasvoi karhunvatukoita, samallailla kun Suomessa kasvaa villivadelmia. Enpä ollu ajatellut, että niitä täällä kasvaa luonnossa. Vaikeuksia meinas tuottaa vatukkapuskasta pois pääseminen, koska siellä oli tosi paljon piikkejä, jotka tarras joka paikkaan kiinni. Pääsin kuitenkin pois ja kotiin kävellessä Amanda poimi maasta jotain, ja sano, että nää on tosi hyviä. Vähän aikaa kesti tajuta, mitä ne oikeen oli, kun Amanda ei muistanu nimee suomeks, eikä ruotsiks. Hasselpähkinöitähän ne oli. Niitäkään en kyllä ajatellut täällä kasvavan ja olin aika ihmeissäni, että sattu molemmat uudet tuttavuudet samalle päivälle. Amanda lupas näyttää hasselpähkinäpuun meidän kodin läheltä. Matkalla sinne, huomattiin yhdessä pensaassa kasvavan viinirypäleitä: pieniä, mustikan kokosia, mutta viinirypäleitä kumminkin. Veikkaan kyllä, että ne oli jonkun kasvattamia, sillä ne oli silleen pihan reunassa. Maistettiin niitäkin, mutta ei ne kauheen hyviä ollut,  koska suurin osa oli vielä raakoja. Hassu sattuma siis, että kaikki nää sattu varmaan tunnin sisään. Ja hasselpähkinät oli muuten tosi hyviä!

Karhunvadelmia

Miniviinirypäleitä

Hasselpähkinät puussa

Osa vielä vähän raakoja

Amandan ja naapurin Judithin kanssa särjettiin hasselpähkinöitä ja kerättiin ne kulhoon myöhempää syömistä varten

Tarkkaa puuhaa

Pitäis kyllä muistaa kirjotella joka viikko, niin ei tulis näin superpitkää postausta. Mutta kun on niin paljon asiaa. Tänään on tosi kiva päivä, koska Ville tulee tänne viideksi päiväksi mun seuraks, koska perhe lähtee huomenna Tukholmaan lomailemaan viikonlopuksi. Meillä on ohjelmassa ainakin leffa, pitsaa ja kaupungilla kiertelemistä. Oon niin onnellinen, kun pääsen näyttämään missä maisemissa mä täällä pyörin. Vielä pitäs jaksaa muutama tunti olla töissä, ennen ku pääsee hakee sitä höppänää lentokentältä.

Oudot ruotsalaiset

 Hei taas! Viikot tuntuu kuluvan niin nopeesti, nyt on yhteensä tullu oltua täällä jo pikkusen yli kaks kuukautta. Arkipäivät menee nopeesti, kun on töitä, ja viikonloput myös, kun on aina paljon kaikkee kivaa tekemistä. Viime sunnuntaina piti siis olla surffikurssi Varbergissä, täältä n. tunnin ajomatka etelään. Kurssi oli Göteborgin suomalaisten nuorten sponssaama, joten lähes kaikki osallistujat oli muita suomalaisia. Tuulta kyllä oli, mutta harmi vaan, että tuuli merelle päin. Eli ihan väärään suuntaan. Surffailu vaihtu sitten suppailuks, eli aaltojen sijaan eteenpäin päästiin melomalla. Mukavaa sekin oli, ja myös rankkaa ainakin vastatuuleen mentäessä. Huomas kyllä seuraavana päivänä, että oli jotain tullu tehtyä. Ei ollu kovin lämmin päivä, mutta onneks märkäpuku lämmitti niin, ettei tarvinnu ihan jäätyä. Ja illalla sauna lämmitti loput. Kuvia ei ite tullu otettua, mutta onneks Göteborgin suomalaisten nuorten Dani niitä räpsi, joten sain muutaman varastettua.

Varbergin Apelviken: kesällä varmasti älyttömän hieno hiekkaranta

Suomalaiset Suppailijat

Neuvoja kuuntelemassa

Ammattimaisen näköstä porukkaa

 Lisäksi viime viikolla tuli nähtyä taas toisia aupaireja ja käytyä taivaallisessa karkkikaupassa. En oo ikinä nähny niin suuria irtokarkkihyllyjä ja niin montaa eri karkkilaatua samassa paikassa. Ehdoton käyntikohde, jos joku tänne tulee kyläilemään! Periaatteella "yks kaikkee" sai kyllä pussin täyteen.

Saksasta, Suomesta, Ranskasta, taas Suomesta ja Tsekistä

Namnam...

 Vaikka mä ainakin pidin Suomea ja Ruotsia tosi samanlaisina maina, oon kyllä huomannu ainakin joitakin eroja. Pieniä sellasia, mutta eroja kuitenkin. Ensimmäisiä asioita, jotka järkytti, oli etanoiden koko täällä. :D Sateen jälkeen joka paikka täyttyy suurista etanoista. Kuva vähän havainnollistaa kokoa, mutta totakin paksumpia ja pidempiä löytyy. Lisäksi niitä näkee ruskeina ja jopa valkosina, yks oli jopa vähän leopardikuvioinen.

Seuraava asia on leivän pakastaminen. Täällä lähes kaikki leivät laitetaan suoraan kauppakassista pakkaseen. Sieltä niitä sitten otetaan tarpeen mukaan ja laitetaan paahtimen kautta lautaselle. Ainoo poikkeus on ainakin täällä meiän perheessä tälläset tuoreet leivät, jotka on paistettu kaupan paistopisteessä. Ne syödään ihan tuoreina. Näin btw, ruisleipä täällä ei oo niin hyvää, se on liian makeeta. Täällä on kyllä Fazerin ruisleipää, mutta se on aina jotenkin vähän kuivaa, vaikka maistuukin suomalaiselta ruisleivältä. Silti vähän kaipaan kunnon ruisleipää. Lisäksi monesti kana ostetaan raakapakasteena, ja kala ja liha laitetaan suoraan pakkaseen ostamisen jälkeen. Näin ainakin tässä perheessä.
Ruokaa ei täällä ikinä tarjota niin, että se jätetään hellalle. Suomalaisen Lauran poikaystävä oli ihan järkyttyny siitä, että Suomessa niin tehdään. Täällä se täytyy kattaa pöytään.

Ihmiset täällä on ainakin hieman avoimempia kuin Suomessa, joku saattaa hyvinkin alkaa juttelemaan bussissa tai ratikassa tai missä vaan. Ja eikä edes haittaa, etten puhu niin hyvää ruotsia. Monesti on tullu olo, että osaanko muka niin hyvin puhua ruotsia, ettei kukaan sano mitään siitä tai vaihda englantiin. Todellisuudessa ne kyllä huomaa heti, etten oo ruotsalainen, mutta kai se koetaan jotenkin imartelevaksi, että joku ulkomaalainen osaa edes vähän ruotsia.

Lisäksi huomaa, että täällä on niin paljon yleisempää, että mies pitää isyyslomaa. Meidänkin perheessä äiti tekee täyspäiväsesti töitä, ja isä on kotona vauvan kanssa ja tekee lyhyitä päiviä töissä. Lisäksi naapurissa on monia sellasia isiä, jotka on isyyslomalla.

Enempää asioita ei ainakaan nyt tule mieleen. Muut aupairit on kyllä ihmetelly, kun kaupassa on miljoonaa erilaista maitoo, voissa on suolaa ja alkoholia saa vaan Systembolagetista (niin kun Alko).

Paljon suomea ja ruotsia, vähän englantia

Tuntuu, että viikon sisään on tullut puhuttua hirmupaljon ja eri kielillä. Viime viikonloppuna järjestin pienen aupair-tapaamisen. Oltiin piknikillä Skansen Kronassa, josta kerroinkin jo viime postauksessa. Tais olla tän vuoden vika piknik, sillä illalla oli jo melko viilee. Meitä oli siellä Itävallasta, Ranskasta, Tsekistä ja Chilestä. Aika kansainvälistä siis, ja enkun puhuminenki parantuu yllättävän nopeesti koko ajan. Oli tosi hauskaa olla kerrankin vähän isommalla porukalla liikenteessä.

Torstaina olin iltatöissä puol viidestä eteenpäin, joten ehdin aamupäivällä tavata ranskalaista Marionia. Käytiin kahvilassa ja sen jälkeen suunnattiin extemporena Göteborgin luonnonhistorialliseen museoon. Pitää sitä vähän jotain sivistyksellistäkin tehdä joskus, mutta oli kyllä tosi kivaa.

Valaan luita

Perjantaina mentiin suomalaisten Sallan ja Lauran kanssa Göteborgin suomalaiset nuoret -yhdistyksen kattobileisiin, jossa lähes kaikki oli muita suomalaisia. Oli opiskelijoita, vaihtareita ja työssäkäyviä. Oli vaan niin mukavaa puhua pelkkää suomea lähes koko ilta ja tutustuu muihin suomalaisiin täällä. Löysinkin sieltä mua vuotta vanhemman Heidin, joka opiskelee täällä Göteborgin yliopistolla. Heidin kanssa siis lähettiin vähän juhlimaan Göteborgin yöelämään, kun muut lähti kotiin nukkumaan. 

Lauantaina illalla oli vuorossa tän meidän kadun yhteiset rapujuhlat, jotka pidettiin tossa naapurissa. Periaate oli se, että kaikki vei omat ruuat ja juomat. Perheen isä ei tykkää ravuista, joten meillä oli vaan katkarapuja. Oli nekin tosi hyviä, mutta ois ollu kiva saada ihan oikeita rapuja. Lisäks oli salaattia, piirakkaa ja leipää. Kaikkein ruotsalaisin juttu oli näitten juomalaulujen laulaminen, onneks ei ollu tarjolla snapseja. Koko ilta tuli puhuttua paljon ruotsia. Ymmärrän siis nyt jo näitten ruotsia tosi hyvin, kun vaan keskittyn kunnolla, mutta loppuillasta en edellisillasta johtuvan väsymyksen takia jaksanu oikeen enää keskittyy kuuntelemaan keskusteluja. 

Tänään kävin Sallan kanssa puistokirppiksellä ja sen jälkeen ihanassa kahvilassa syömässä Linnegatanilla. Hassuinta siellä oli se, että viikonloppusin aamiaisbuffetti on auki koko päivän. Meille ei kuitenkaan maistunu enää aamupala yhden jälkeen, mutta joskus täytyy kyllä mennä sitä kokeilemaan. Täällä on tosi paljon ihania persoonallisia kahviloita. Harmi vaan, ettei niissä käyminen oo niin kauheen halpaa.

Loppuillan aion ihan vaan reuntoutua, lämmittää saunan ja kattoo Netflixii, ehkä käydä pienellä kävelyllä. Oon ollu periaattessa koko tän ajan täällä jonkinasteisessa nuhassa, ja nyt tuntuu, että on taas iskemässä uusi flunssa. Miks mulla pitää olla niin huono vastustuskysy? :(

Oli pakko lisätä tää hassu kuva Alexista. Näytti yks päivä niin mietteliäältä :D

Oon onnellinen

Viime viikko oli ihan huippu! En tiiä miks, mutta nyt on alkanu tuntumaan tosi hyvältä olla täällä. Göteborg on niin kaunis ja kiva kaupunki ja ihmiset täällä on tosi mukavia. Ja säät on ollu täydelliset, ainakin tähän asti. Tällä hetkellä sataa ja pitäis sataa myös melkein koko viikko. Toisaalta kohta on jo syyskuu, joten ehkä kesäsäät alkaa olee jo takanapäin.

Viime viikolla perheen entinen aupair kolme vuoden takaa oli käymässä täällä, ja sainki tietää hyviä vinkkejä ja paikkoja, joissa kannattaa käydä. Käytiin yks paikka jo katsastamassa uuden suomalaisen aupairin Sallan kanssa perjantaina, nimittäin Skansen Kronan. Se sijaitsee keskellä Haga-kaupunginosaa ison kukkulan päällä, ja sieltä näkee koko kaupungin. Oltiin Sallan kanssa siellä vielä illalla niin, että nähtiin kun aurinko laski. Se oli niiin hieno paikka.

Portaat

Näkymä ylhäältä

Lauantaina oli Alexin ristiäiset. Kirkko oli superhieno, mutta siitä ei tullu kuvaa otettua. Kasteen jälkeen mentiin läheiseen ravintolaan syömään ja kahvittelemaan. Oli tosi kiva nähä perheen sukulaisia ja tuttuja. Mun ruotsin kielen taito oli kyllä koetuksella, mut ihan hyvin selvisin. On vaan hirveesti erilaisia sanontoja ja fraaseja, jotka menee ihan ohi. Onneks suuri osa vieraista oli suomenkielisiä, niin sai puhuu suomeeki.

Sunnuntaina näin taas pitkästä aikaa Lovisia, saksalaista aupairia. Oltiin Slottskogenissa sellasessa isossa kirppistapahtumassa, joita on aina parin viikon välein. Ainoo paikka täällä, josta raaskin ostaa vaatteita. Tällä kertaa tuli ostettua farkkutakki ja mekko yhteensä 80 kruunulla, eli n. 9 eurolla. Kaupungilla on kyllä myös sellasia kirppisliikkeitä, mutta ne on eri tyylisiä kun Suomessa. Ne on vähän ku tavallisia kauppoja, mutta siellä on vaan käytettyä tavaraa: kaikille tuotteille on omat osastonsa. Ne ei kuitenkaan oo ees hirveesti halvempia, kun tavalliset vaatekaupat, koska osa tuotosta menee jonnekki hyväntekeväisyyteen. Mä siis tykkään enemmän noista, joissa ihmiset itse myy omat tavaransa. Kirppistelyn jälkeen grillailtiin hodareita ja istuskeltiin Slottskogenin puistossa Lovisin ruotsalaisen poikaystävän ja sen australialaisen kaverin kanssa.

Tässä jotain muita kuvia vielä:

Mulla tuli ihan Urpo ja Turpo -lasteohjelma mieleen Amandan leikeistä

Tuli leikeltyä hiuksiakin vähän lyhyemmiksi. Itse asiassa ne on vieläkin lyhyemmät kun vielä napsin niistä jonkun verran pois kuvan ottamisen jälkeen. En ees muista, millon ois viimeks ollu näin lyhyet hiukset, ehkä joskus ala-asteella. Mutta tykkään näistä hirmusesti!

Mutta nyt taidan lähtee lenkille tonne vesisateeseen :)

Kesänuha on enää vain kesä

Ensimmäinen viikko meni siis pääosin peiton alla lepäillessä ja aupair-hommia tehdessä. Nukuin pitkään, kattelin leffoja, saunoin, luin kirjaa ja lepäsin. Nyt on flunssa selätetty ja energiaa riittää taas muuhunkin kun vaan töihin. Launtaina näin Lauraa ja niitten uutta pientä söpöä huskykoiraa. Uus kokemus oli myös turkkilainen kotiruoka (+lasagne) Lauran poikaystävän kotona.

Kulturkalasetin esiintyjä

Koko perheen voimin Kulturkalasetilla

Brittiherkkuja, eli fudgea :P

Kaunis Göteborg

Mulla on tavotteena, että jossain vaiheessa pystyisin juoksemaan vaikka 10 km. Noi takapihan metsän juoksupolut on vaan täydelliset harjottelemiseen. Vielä ollaan kaukana, mut ehkä joku päivä. Eilen sunnuntaina oli vielä vähän nuhanen olo, joten kävin vaan kävelylenkillä metsässä ja illalla oli taas muutama tunti töitä, kun vanhemmat meni leffaan ja Kulturkalasetiin pyörähtämään. Me täällä kotona leivottiin taas suklaamuffineja ja pyöriteltiin lihapullia.

Supersöpö Alex

Tänään tänne saapu perheen vanha aupair muutaman vuoden takaa. En sen kanssa ehtiny ku vaihtaa pari sanaa lounaalla, koska olin luvannut mennä uuden itävaltalaisen aupairin, Annalenan luo. Niillä oli ihan superhieno ja iso talo järven rannalla. Me otettiin aurinkoo, juteltiin ja uitiin niitten uima-altaassa. Vesi tais olla yli 30 asteista, joten ei se ihan hirveesti enää viilentäny. Olin ihan haltioissani siitä koko talosta. Perheen entinen aupair lähtee vasta keskiviikkona, joten ehitään ehkä vielä käydä kaupungilla pyörähtämässä tai tehä jotain muuta.


Aluksi oli taas vähä yksinäistä, kun ei jaksanut kipeenä lähtee ketään moikkaamaan, mutta se helpotti kun näki taas vanhoja ja uusia tuttuja. Tuli soitettua kotiinkin äsken, joten nyt on vaan hyvä mieli.

Uima-altaalla

Kävi muuten sellanenkin hassu juttu, että Annalenan kanssa jutellessa aloinki vahingossa puhuu ruotsia englannin sijaan, enkä aluks ees ite sitä huomannu. En olis kyllä ikinä ajatellu, että niin voi käydä. :D Mutta selvästi nyt ymmärtää jo vähän paremmin kun joku ruotsalainen puhuu ruotsia, eikä tarvii aina pyytää toistamaan kaikkea. Aluksi just ruotsalaisten ruotsi oli tosi vaikeeta ymmärtää, vaikka suomenruotsin ymmärtää tosi hyvin.

Kokonaan ruotsiksi tilattu smoothie! Oon ylpee :D

Tillbaka till Sverige

Suomiloma on lusittu ja täällä sitä taas ollaan aupair-hommissa. Eilen iltapäivällä lensin tänne lähes koko perheen saattamana. Ihme kyllä, lähteminen ei tuntunut tällä kertaa yhtään niin pahalta, vaikka nythän mä tänne vasta oikeesti muutin. Johtuisko siitä, että Ville ei ollu lentokentällä asti saattamassa, eikä kaikki ollu enää niin uutta ja jännää. Ainoo mikä jännitti oli, että onko matkalaukut painorajoitusten mukaset. Eihän ne nyt ihan ollut, mutta ei siitä onneks mitään ongelmia tullut.

Se on jännä, miten periaatteessa kaiken tarvittavan (ja vähän tarpeettomankin) tavaran saa mahtumaan muutamaan matkalaukulliseen. Ton loman aikana ymmärsin, että on ihan kiva pitää kaikki tavarat samassa paikassa. Koska mulla ei enää ikiomaa huonetta kotona ollu, niin mun tavaroita oli Villellä, kotona, autotallissa epämääräsissä laatikoissa ja pusseissa, ja oli osa jäänyt tänne Ruotsiinkin. Ja aina oli kaikki tarpeelliset tavarat siellä missä en ite ollu. Nyt on kiva, että kaikki on täällä.

Ensimmäinen työpäivä suju mukavasti flunssasta huolimatta: Alex ja Amanda oli molemmat tosi kiltisti. Amanda jopa imuroi koko yläkerran mun puolesta ihan vapaaehtosesti.

Laukun pakkaaminen on aina ollu kivempaa ku purkaminen. Tällä kerralla matkalaukkujen purkaminen ainakin alkoi paremmin kun viimeks, jollon tais mennä parikin viikkoa, ennen kun olin saanu ne tyhjennettyä. Tänään aika loppu kesken, koska nukuin superpitkään ihan sen takia, että sais tän flunssan katoomaan joskus. Ja saatoin taas syventyä liikaa Netflix-sarjoihin, niin että aika vaan hujahti.

Kaikki täällä siis hyvin. Tällä viikolla on Göteborgissa Kulturkalaset, eli jonkinnäkönen kulttuurijuhla, missä on satoja tapahtumia ja kaikenlaista toimintaa ilmaiseksi. Täytyy ainakin joku päivä mennä vähän kattelemaan mitä kaikkea siellä on, kunhan olo vaan paranis. Ja viikonloppuna näen varmaan taas muita aupaireja ja kavereita. Kiva olla täällä. :)

Ajatuksia ensimmäisestä kolmesta viikosta

Niin se on melkein kolme viikkoa kulunut saapumisesta, ja ensi sunnuntaina koittaakin kuukauden kotiloma. Ihan mielelläni kotiin lähden, mutta luultavasti myös mielelläni palaan tänne taas elokuussa. Tuntuu, että paljon on ehtinyt näinkin lyhyessä ajassa tapahtumaan, mutta paljon on vielä tehtävää ja koettavaa.

Nordstan, keskustan ostoskeskus

Järntorgetin kukkasia

Aluksi tuli aika useinkin mietittyä, että teenköhän nyt kaikki niinkun perhe haluaa, ja tykkääköhän ne ees musta. Nyt on jo kuitenkin alkanut tuntua itsevarmemmalta ja luontevammalta olla täällä. Aupair-hommatkin tuntuu nyt mukavemmilta, kun ei tarvitse kokoajan miettiä miten päin oikein olisi. Se on varmasti tän perheen ansiota, sillä mut on otettu tosin hyvin vastaan, ei tunnu mitenkään ulkopuoliselta.

Vaikka aluksi tuntui aika yksinäiseltä ja uusiin ihmisiin tutustuminen vaikeelta, oon onneksi saanut nyt jo muutamia ihan hyviä kavereita, joiden kanssa on tullut vietettyä aikaa. Sen takia on myös ollut vaikee löytää aikaa kuulumisien kirjoittelulle. Suomalaisen Lauran kanssa on tullut eniten vietettyä aikaa: ollaan istuskeltu piknikillä puistossa ja piipahdettu jopa Göteborgin yöelämässä. On tullut hengailtua saksalaisen aupairin Lovisin kanssa Göteborgin kahviloissa. Näin alkuvaiheessa myös yhtä itävaltalaista aupairia, Evamariaa, joka tällä hetkellä on myös lomalla kotimaassaan. Kaikkia olen luvannut nähdä myös oman lomani jälkeen, joten tekemistä riittää myös silloin.

Frozen yoghurt oli mulle ihan uus tuttavuus

Uimareissulla. Uskaltauduin jopa kastautumaan.

Piknikillä Kungsparkenissa

Lauran poikaystävän synttäreitä juhlimassa

Lauran kanssa Lisebergissä, Göteborgin huvipuistossa