Taas on kulut pari viikkoa viime postauksesta. Aika tuntuu tavallaan menevän tosi nopeesti ja välillä tuntuu, että kohtahan tää jo loppuu. Mutta onneks on vielä monta kuukautta Ruotsielämää jäljellä! Sanoisin, että yllättävän kivuttomasti on kaikki täällä mennyt. Ensimmäinen kuukausi oli vähän vaikeeta, kun tuntu ettei täältä voi niin lyhyessä ajassa saada hyviä kavereita, eikä kukaan ehkä tuntunut kauheen läheiseltä ja mun tyyppiseltä ihmiseltä. Mutta kyllä sitä vaan erilaisistakin ihmisistä tulee kavereita, kun niiden kanssa viettää aikaa.
Kun elokuussa tänne tulin toista kertaa, kaikki oli jotenkin helpompaa, koska täällä oli asioita ja ihmisiä, jota kaipasin. Meille on jo muodostumassa oma kaveriporukka ja se on tosi kivaa, koska aina saa seuraa, jos haluaa. Kavereiden tapaaminenkaan ei oo enää niin kiusallista ja jäykkää, mitä se aluksi ihan uusien ihmisten kanssa oli. Nyt pystyy olla paremmin oma itsensä niitten seurassa.
Viime viikonloppuna tapasin taas monia uusia ja kivoja aupaireja, ja ootan uudelleen tapaamista innolla. Multa oli moni uusi tyttö kysynyt, että voitaisko nähdä ja ajattelinkin sen olevan helpompaa, jos nähään kaikki kerralla jolloin ne tapaa myös toisensa. Sitten myös mun vanhat aupairkaverit halus liittyä seuraan ja tutustua uusiin ihmisiin, joten loppujen lopuks meitä oli 9 tytön porukka. Käytiin syömässä ja sitten istuskeltiin vakkaripubissa. Valitettavasti mulle iski edellisenä päivänä taas flunssa, joten lähdin sieltä aika aikasin kotiin nukkumaan.
 |
| Kivoja tyttöjä |
Sunnuntaina Katerina tuli mun luo yökylään, koska hän oli lähdössä maanantaiaamuna kotiin Tsekkeihin. Katerina asuu Falköpingissä, josta on siis tunnin junamatka Göteborgiin, ja vielä pidempi lentokentälle. Oli siis helpompi, että hän oli täällä yötä ja lähti tästä sitten maanantaiaamuna lentokentälle. Pidettiin siis sunnuntaina sauna- ja leffailta. Oli kyllä tosi kiva saada saunaseuraa, koska yksin siellä ei viihdy ihan niin kauaa. Katerinakin tykkäs saunasta ja siitä puhtaasta olosta sen jälkeen.
Maanantaina oli hassu päivä. Oikasin metsäpolun kautta, kun lähdin hakee Amandaa koulusta ja huomasin, että siellähän kasvoi karhunvatukoita, samallailla kun Suomessa kasvaa villivadelmia. Enpä ollu ajatellut, että niitä täällä kasvaa luonnossa. Vaikeuksia meinas tuottaa vatukkapuskasta pois pääseminen, koska siellä oli tosi paljon piikkejä, jotka tarras joka paikkaan kiinni. Pääsin kuitenkin pois ja kotiin kävellessä Amanda poimi maasta jotain, ja sano, että nää on tosi hyviä. Vähän aikaa kesti tajuta, mitä ne oikeen oli, kun Amanda ei muistanu nimee suomeks, eikä ruotsiks. Hasselpähkinöitähän ne oli. Niitäkään en kyllä ajatellut täällä kasvavan ja olin aika ihmeissäni, että sattu molemmat uudet tuttavuudet samalle päivälle. Amanda lupas näyttää hasselpähkinäpuun meidän kodin läheltä. Matkalla sinne, huomattiin yhdessä pensaassa kasvavan viinirypäleitä: pieniä, mustikan kokosia, mutta viinirypäleitä kumminkin. Veikkaan kyllä, että ne oli jonkun kasvattamia, sillä ne oli silleen pihan reunassa. Maistettiin niitäkin, mutta ei ne kauheen hyviä ollut, koska suurin osa oli vielä raakoja. Hassu sattuma siis, että kaikki nää sattu varmaan tunnin sisään. Ja hasselpähkinät oli muuten tosi hyviä!
 |
| Karhunvadelmia |
 |
| Miniviinirypäleitä |
 |
| Hasselpähkinät puussa |
 |
| Osa vielä vähän raakoja |
 |
| Amandan ja naapurin Judithin kanssa särjettiin hasselpähkinöitä ja kerättiin ne kulhoon myöhempää syömistä varten |
 |
| Tarkkaa puuhaa |
Pitäis kyllä muistaa kirjotella joka viikko, niin ei tulis näin superpitkää postausta. Mutta kun on niin paljon asiaa. Tänään on tosi kiva päivä, koska Ville tulee tänne viideksi päiväksi mun seuraks, koska perhe lähtee huomenna Tukholmaan lomailemaan viikonlopuksi. Meillä on ohjelmassa ainakin leffa, pitsaa ja kaupungilla kiertelemistä. Oon niin onnellinen, kun pääsen näyttämään missä maisemissa mä täällä pyörin. Vielä pitäs jaksaa muutama tunti olla töissä, ennen ku pääsee hakee sitä höppänää lentokentältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti