Takaisin arkeen

Kas kummaa, taas vierähti monta viikkoa viimeisestä blogipäivityksestä. Hups... Jotenkin se aloittaminen on aina vaikeeta, vaikka kerrottavaa kyllä riittäis. Ja kun pääsee vauhtiin, ei malttais lopettaa. Kai se on näin aika monissa muissakin asioissa.

Viikko sitten olin siis vielä Suomessa vierailemassa. Pääsyy vierailulle oli Haloo Helsingin keikka, mutta oli just sopiva hetki muutenkin käydä kaikkia moikkaamassa sillä saapumisesta oli kulunut kaks kuukautta ja nyt jouluun on enää kaksi kuukautta, ja silloin taas pääsee kotiin. Noi viisi päivää Suomessa oli melko kiireisiä, sillä oli niin monia ketä halusin nähdä: oma perhe, Ville, Villen perhe, serkkutytöt, mummu ja vaari ja kaverit. Ekstrana tuli nähtyä vilaukselta myös tätiä siellä keikalla ja kummitytön veljen synttäreillä Tampereella tuli nähtyä vielä lisää tärkeitä ihmisiä. Tosi kiva oli nähdä kaikkia, mutta olin kyllä melko poikki ton reissun jälkeen.

Äitin ja Janen kaa lenkillä

Haloo Helsinki oli vaan niin hyvä!

Oltiin ihan eturivissä

Voin sanoa, että takastulo tänne tuntu vähän ankeelta. Ei nyt sinänsä ollu koti-ikävä, mut jotenki ei vaan huvittanut mikään täällä. Oloa ja mielialaa ei ehkä helpottanut, että tulin yllätysyllätys heti kipeeks tänne päästyäni. Sain onneks yhden päivän vapaaksi, että sain sairastella rauhassa.

Loppuviikosta pakotin itteni liikkeelle, koska Netflix ja neulominen sai riittää. Olin perjantai-illan ja -yön saksalaisen Noran luona, koska niillä oli talo tyhjänä. Maistoin ensimmäistä kertaa kurpitsaa, kun tehtiin kurpitsapastaa, katottiin leffaa ja saunottiin pienimmässä saunassa, missä oon koskaan ollu. Jännintä tässä yökyläilyssä oli se, että Noran perhe asuu saarella, jonne ei pääse autolla. Joten auto jouduttiin jättää jonkun matkan päähän ja kävellä pientä puista siltaa pitkin saareen. Saarella asuminen on kyllä varmasti tosi kaunista, mutta ei ehkä niin käytännöllistä.

Lauantaina sitten oli viimeinen kielikurssikerta. Vaikka se olikin tosi kiva ja hyödyllinen, joka lauantaiaamuna yhdeksältä herääminen oli mulle liian rankkaa. :D Oon arkipäivinäkin tottunut nukkuu yleensä yhdeksään tai kymmeneen. Iltapäivällä mentiin sitten tooooosi isolla aupair-porukalla pelaa lasersotaa. Meitä tais olla 14 siellä, paitsi seassa taisi olla pari kaveria ja yhden aupairin sisko. Mutta lasersota oli kyllä tosi hauskaa mutta hikistä puuhaa.

Nyt on taas päässyt tähän arkeen takasin, eikä se tunnu enää niin ankeelta. Jotenkin takaraivossa on kokoajan sellanen olo, että täytyis hirveesti tehdä ja kokee kaikkee, että ehtii tehdä kaiken täällä ollessa. Mutta mä en ainakaan oo kaikkein menevin ihminen, vaan on kiva välillä olla vaikka koko viikonloppu vaan yksin kotona. Samaan aikaan en kuitenkaan haluis "tuhlata" viikonloppuja vaan olemiseen, koska ne on oikeestaan ainoot päivät jolloin kunnolla ehtii jotain tehdä.

Karhunvatukoita, hasselpähkinöitä ja viinirypäleitä

Taas on kulut pari viikkoa viime postauksesta. Aika tuntuu tavallaan menevän tosi nopeesti ja välillä tuntuu, että kohtahan tää jo loppuu. Mutta onneks on vielä monta kuukautta Ruotsielämää jäljellä! Sanoisin, että yllättävän kivuttomasti on kaikki täällä mennyt. Ensimmäinen kuukausi oli vähän vaikeeta, kun tuntu ettei täältä voi niin lyhyessä ajassa saada hyviä kavereita, eikä kukaan ehkä tuntunut kauheen läheiseltä ja mun tyyppiseltä ihmiseltä. Mutta kyllä sitä vaan erilaisistakin ihmisistä tulee kavereita, kun niiden kanssa viettää aikaa.

 Kun elokuussa tänne tulin toista kertaa, kaikki oli jotenkin helpompaa, koska täällä oli asioita ja ihmisiä, jota kaipasin. Meille on jo muodostumassa oma kaveriporukka ja se on tosi kivaa, koska aina saa seuraa, jos haluaa. Kavereiden tapaaminenkaan ei oo enää niin kiusallista ja jäykkää, mitä se aluksi ihan uusien ihmisten kanssa oli. Nyt pystyy olla paremmin oma itsensä niitten seurassa.

Viime viikonloppuna tapasin taas monia uusia ja kivoja aupaireja, ja ootan uudelleen tapaamista innolla. Multa oli moni uusi tyttö kysynyt, että voitaisko nähdä ja ajattelinkin sen olevan helpompaa, jos nähään kaikki kerralla jolloin ne tapaa myös toisensa. Sitten myös mun vanhat aupairkaverit halus liittyä seuraan ja tutustua uusiin ihmisiin, joten loppujen lopuks meitä oli 9 tytön porukka. Käytiin syömässä ja sitten istuskeltiin vakkaripubissa. Valitettavasti mulle iski edellisenä päivänä taas flunssa, joten lähdin sieltä aika aikasin kotiin nukkumaan.

Kivoja tyttöjä

Sunnuntaina Katerina tuli mun luo yökylään, koska hän oli lähdössä maanantaiaamuna kotiin Tsekkeihin. Katerina asuu Falköpingissä, josta on siis tunnin junamatka Göteborgiin, ja vielä pidempi lentokentälle. Oli siis helpompi, että hän oli täällä yötä ja lähti tästä sitten maanantaiaamuna lentokentälle. Pidettiin siis sunnuntaina sauna- ja leffailta. Oli kyllä tosi kiva saada saunaseuraa, koska yksin siellä ei viihdy ihan niin kauaa. Katerinakin tykkäs saunasta ja siitä puhtaasta olosta sen jälkeen.

Maanantaina oli hassu päivä. Oikasin metsäpolun kautta, kun lähdin hakee Amandaa koulusta ja huomasin, että siellähän kasvoi karhunvatukoita, samallailla kun Suomessa kasvaa villivadelmia. Enpä ollu ajatellut, että niitä täällä kasvaa luonnossa. Vaikeuksia meinas tuottaa vatukkapuskasta pois pääseminen, koska siellä oli tosi paljon piikkejä, jotka tarras joka paikkaan kiinni. Pääsin kuitenkin pois ja kotiin kävellessä Amanda poimi maasta jotain, ja sano, että nää on tosi hyviä. Vähän aikaa kesti tajuta, mitä ne oikeen oli, kun Amanda ei muistanu nimee suomeks, eikä ruotsiks. Hasselpähkinöitähän ne oli. Niitäkään en kyllä ajatellut täällä kasvavan ja olin aika ihmeissäni, että sattu molemmat uudet tuttavuudet samalle päivälle. Amanda lupas näyttää hasselpähkinäpuun meidän kodin läheltä. Matkalla sinne, huomattiin yhdessä pensaassa kasvavan viinirypäleitä: pieniä, mustikan kokosia, mutta viinirypäleitä kumminkin. Veikkaan kyllä, että ne oli jonkun kasvattamia, sillä ne oli silleen pihan reunassa. Maistettiin niitäkin, mutta ei ne kauheen hyviä ollut,  koska suurin osa oli vielä raakoja. Hassu sattuma siis, että kaikki nää sattu varmaan tunnin sisään. Ja hasselpähkinät oli muuten tosi hyviä!

Karhunvadelmia

Miniviinirypäleitä

Hasselpähkinät puussa

Osa vielä vähän raakoja

Amandan ja naapurin Judithin kanssa särjettiin hasselpähkinöitä ja kerättiin ne kulhoon myöhempää syömistä varten

Tarkkaa puuhaa

Pitäis kyllä muistaa kirjotella joka viikko, niin ei tulis näin superpitkää postausta. Mutta kun on niin paljon asiaa. Tänään on tosi kiva päivä, koska Ville tulee tänne viideksi päiväksi mun seuraks, koska perhe lähtee huomenna Tukholmaan lomailemaan viikonlopuksi. Meillä on ohjelmassa ainakin leffa, pitsaa ja kaupungilla kiertelemistä. Oon niin onnellinen, kun pääsen näyttämään missä maisemissa mä täällä pyörin. Vielä pitäs jaksaa muutama tunti olla töissä, ennen ku pääsee hakee sitä höppänää lentokentältä.